Kasvattaja

Olen Katariina Kähkölä, eläinrakas perheenäiti ja vaimo. Työskentelen sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla yrittäjänä. Minulla on läpi elämäni ollut koiria, kissoja ja hevosia, mutta vasta nyt pääsen haaveilemani kasvatustyön pariin koirien kanssa. Hevosvarsoja olen kasvattanut 2005 ja 2010. Kennelliiton kasvattajakurssin olen käynyt 2021 ja uteliaisuuttani olen tutustunut alan kirjallisuuteen jo vuosia.

Elämäni koirien kanssa alkoi 1970-luvun lopulla muuan dandidinmonteista. Niitä ei juurikaan Suomessa tuolloin vielä ollut ja muistan ihmisten huomioinnin, jonka tämän Ville-koiran, eli Iipon kanssa kävelyillä ja retkillä sai. Pieni suuri ja sielukas koira, jonka kanssa sain kasvaa ensimmäiset 12 vuotta. En ikinä unohda sitä päivää, kun siitä täytyi luopua vanhuuden myötä.

Iipon kanssa meillä oli myös 2 kissaa ja heidän yhteiselonsa oli kerrassaan hauskaa seurattavaa. Myös kaneja meillä oli ja dandipoika nuoli ne toisinaan siistiksi kuin omat pentunsa. Saimme sisareni kanssa teini-iässä valita omat koirat ja sisareni päätyi Samojediin ja minä Kerrynterrieriin. Nämä koirat tulivat meille 90-luvulla ja olivat tyttökoiria, mutta jalostukseen asti niiden kanssa ei päästy vaikka jotain suunnitelmia kyllä oli. Samojedi Muusa kuoli yllättäen 8-vuotiana kasvainsairauteen mutta terrieri Mimmi jatkoi kissojen kanssa yhteiseloa ja sai seurakseen jasckrussellinterrierin. Elettiin 2000-luvun alkupuolta ja russeli Urkin otin toisinaan hevostalleille mukaan. Mimmi-kerry eli 15-vuotiaaksi ja Urkki-russeli 14-vuotiaaksi.

2016 omat lapset olivat pieniä ja kahden yrittäjän taloudessa kiirettä piisasi. Meille mieheni Tapion kanssa oli kuitenkin selvää, että lasten on hyvä kasvaa eläimen kanssa, hänellä oli lapsuudenperheessään ollut Collie. Niinpä muutamien rotuesittelyjen jälkeen päädyimme iloiseen ja aktiiviseen paimenrotuun kuin schapendoes. Jussilan Minnan kasvatti Rockriver´s Buster aka Suti, muutti meille lastemme ollessa 1- ja 5-vuotiaita. Sukupuolella ei ollut merkitystä, koira oli saatava. Vilskettä alkoi olla taas kotona. Suti oli riiviöpentu, aktiivinen, peloton ja älyttömän älykäs. Ensimmäisen vuoden jälkeen se alkoi todella viisastua ja kasvaa aikuiseksi, pentupölinä jäi taakse. Suti kävi välillä myös lastenkodilla ilostuttamassa nuoria ja miksei aikuisiakin. Kun se tuli 2-vuotiaaksi alkoi jälleen hirveä koirakuume, kaveri piti saada. Rotua ei tarvinnut pitkään miettiä, halusin pienempikokoisen kaverin ja surffailin suoraan Dandien rotujärjestön sivuille kerta toisensa jälkeen. 2019 saimme Hanne Tuomenoksalta hurmaavan Leidin, eli Danchester´s Absolutely amazing me. Niin rauhallinen pentu verrattaessa Sutin aikaan. Tämä oli kuin vanha sielu jo syntyessään. Välillä leikki tyttöjen leluilla, eli meidän nuorimmaisen laulavat elsa-nuket kelpasivat, mutta suuremman osan ajasta tämä tykkäsi istuskella ja makoilla ja syödä perheen lähellä häntä aina heiluen. Kaikki olimme taas myytyjä.

Ajatus pentueen tekemisestä kasvoi ja muhi sisälläni ja odotin kuin kuuta nousevaa että pääsen kurssille ja saan terveystarkeista Leidille puhtaat paperit. Sitten kävi niin, että myös Sutille siunaantui tyttöystävä, joten pieniä tassutuksia on alkanut talossamme taas kuulua. Laumamme on nyt siis neljän koiran kokoinen kun Kontulan Katilta Elopellosta saimme Esteri kaunottaren ja omalle kennelnimelle kasvatimme Kaskan.